Ryytiläisyyden järjettömyys

Lue mitä Suomalaisuuden liitto ei halua sinun tietävän! Tälle sivulle vievä linkki on jo kerran poistettu Suomalaisuuden liiton vieraskirjasta. Sitä tarkoittaa iskulause "yksi kieli - yksi mieli" käytännössä. Siksi Suomalaisuuden liitto haluaa "pakko"ruotsin pois - jotta suomenkieliset eivät pääsisi omaksumaan "vääränlaisia" mielipiteitä ruotsinkielisistä lehdistä. Tämän saa lukea vielä toistaiseksi, niin kauan kuin Suomalaisuuden liitto ei määrää!

Pakollinen molempia kotimaisia koskeva opetus kouluissa on ilmeisesti ainoa kielipoliittinen asia, josta tässä ryhmässä pystytään keskustelemaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Talous & Työ -sivujen juttu siitä, miten englannin kieli on tunkemassa suomea syrjään Suomessa - asia, johon olen moneen otteeseen aiemmin viitannut - ei tunnu kiinnostavan sen enempää aktiivisia kuin passiivisiakaan osallistujia.

Keskeinen syy tilanteeseen on tietysti - niin kuin kaikki ovat nähneet - ryytien patologinen ruotsi- ja Ruotsi-viha. Tämä taas näyttää puheenvuorojen perusteella perustuvan kahteen tärkeään seikkaan: 1) ryydit eivät ole koulussa oppineet ruotsia (sen enempää kuin kirjoitusten ilmiasusta päätellen suomeakaan, todennäköisesti eivät myöskään mitään muuta) ja 2) täysin harhaiseen ja virheelliseen kuvaan Ruotsin, Ruotsi-Suomen ja Suomen historiasta, maamme kulttuuritaustasta ja kielenopetuksesta yleensä. Viimemainittu näkyy hyvin Jarmon [Ryyti] "historiakatsauksissa", joissa olevista ilmeisistä virheistä hän on saanut runsaasti palautetta - sen johtamatta mihinkään.

Ilmeisesti oppi siitä, että "oikea asenne menee aina tosiasioiden edelle" - niin kuin suuret fasisti-ideologit ovat opettaneet - on periaate, jonka Ryyti (ru. "krydda") on täydellisesti sisäistänyt. Korjaukset valuvat maahan kuin vesi hanhen selästä. Jarmo ei opi eikä vaivaudu ottamaan asioista selvää. Aivan samoin on laita ryytien viittauksissa eri lehtiartikkeleihin - jutuista luetaan otsikot, asiat "ymmärretään" oikein, ja luotetaan siihen, että kun viite tai linkki on annettu, kukaan ei vaivaudu tarkistamaan asioita. Muut keskustelijat ovat kuitenkin osoittautuneet älyllisesti rehellisemmiksi kuin ryydit, usein tarkistaneet "lähteet" ja lähes aina osoittaneet, että lähteitä on vääristelty. Esimerkkejä löytyy eri säikeistä runsaasti.

Valitettavaa on, että ryytien keskeisesti korostamat motiivit, valinnanvapaus ja kustannukset, ovat - huolimatta siitä, että he eivät ole jälkimmäisestä kyenneet esittämään mitään lukuja tai muuta reaalista aineistoa - ovat ilmeisesti uponneet täysjärkistenkin keskustelijoiden alitajuntaan. Keskustelun itse asiasta ryydit ovat saaneet vaiennettua kahdella keskeisellä "keskustelusäännöllä":

1§ "Pakkoruotsille" ei ole järkeviä perusteita, eikä sellaisia voi ollakaan.

2§ Jos joku esittää "pakkoruotsille" järkevän perustelun, astuu 1§ välittömästi voimaan.

Jotta ryydit ovat saaneet nämä säännöt sellaisiksi, että myös täysissä järjissään olevat keskustelijat ovat ne käytännössä sisäistäneet, he ovat käyttäneet keinoista vanhinta, mm. erilaisista apinayhdyskunnista tunnettua: pitää vain huutaa lujaa muista välittämättä, kyllä se siitä sitten... Kuten voi huomata, taktiikka on toiminut ja uskomus valinnanvapauden lisääntymisestä valinnaisuuden lisäämisen myötä on - niin mieletön ja ajatuksellisesti tyhjä kuin rakennelma onkin - mennyt läpi.

Nykysysteemille on kuitenkin selkeät yhteiskunnalliset syyt, ja kuten osoitan, pakollinen molempien kotimaisten opettaminen (ei siis opiskelu, eihän ketään voi pakottaa opiskelemaan, saati oppimaan) reaalisesti lisää oppilaan valinnanmahdollisuuksia aikuisiällä monessakin suhteessa. Valitettavasti, koskapa "kielipolitiikka"-ryhmässä ei ole vaivauduttu kielipolitiikasta keskustelemaan, vaan keskustelua ovat johdatelleet ryytien huutamiset, tämä tosiasia on jäänyt kokonaan huomiotta.

Koska nykytilanteen perusteleminen näyttää kuitenkin olevan tarpeellista keskustelun sisällön siirtämiseksi kielipolitiikkaan, se tehtäköön.

Nykytilanne ja muutos

Kuten olen aiemminkin todennut, kaiken yhteiskunnallisen älyllisen keskustelun lähtökohta on, että kulloinenkin status quo on aina määritelmällisesti hyvä. Sitä ei tarvitse perustella, oli se millainen tahansa. Sen sijaan, mikäli joku kansalainen tai ryhmä on tyytymätön tilanteeseen, heidän tulee kyetä perustelemaan muutosvaatimuksensa, ja - jotta ylipäätään voitaisiin keskustella - esittää reaalinen vaihtoehto. Ryydit ovat esittäneet vaatimuksen: ruotsin kieli pois Suomesta. Tämä siitä huolimatta, että he jatkuvasti sotkevat ruotsia omaan suomeensa.

Ryytien perustelut ovat kuitenkin kestämättömät. Ensinnäkin taloudelliset perusteet he ovat vain maininneet pystymättä niitä mitenkään yksilöimään. Tämä näkyy hyvin FST:tä koskevassa säikeessä. Toiseksi ryydit ovat vedonneet valinnanvapauden lisääntymiseen. Tästä jäljempänä. Kolmas ryytien perustelu on ruotsin leimaaminen "herrojen ja alistajien" kieleksi.

Viimemainittu osoittautuu sekä suoraan että epäsuoraan virheelliseksi. Suoraan: Ryyti (ru. "krydda") on mm. syyttänyt ruotsalaisia ja Ruotsia lombardialaisen paavi Gregorius IX:n (Ugolino) tekemisistä. Väite on tietysti täysin älyvapaa, mutta ilmeisesti kuitenkin on uponnut johonkin huolimattomaan, pikalukua harrastavaan nuoreen keskustelijaan. Epäsuorasti ajatus alistajista ja alistajien kielestä osoittautuu mahoksi siinä, ettei Ruotsi ole koskaan valloittanut Suomea. Jos jollakin ryydillä on aiheesta kuitenkin historiallisesti pitävää muuta näyttöä, se esittäminen takaa serlokkimerkin.

Suomi oli ikimuistoisista ajoista Svean valtakunnan osa aina venäläisen imperialismin viimeiseen, luoteeseen kohdistuneeseen, onnistuneeseen ponnistukseen 1809 asti. Ei ole sattuma, että "suomi" ja "svea" ovat etymologisesti samaa alkuperää. Kantasana tarkoittaa "liittoa", "liittoutuneita" yms. Ruotsinkielistä väestöä on ollut Suomeksi kutsutulla alueella niin kauan, kuin pystytään taaksepäin historiaa seuraamaan ja ylipäätään voidaan puhua kielestä nimeltä ruotsi. Sen sijaan esimerkiksi nykyiset saamelaisalueet ovat Suomessa venäläisen imperialismin seurausta. Hallinnollisesti Suomen pohjoisrajana oli Simojoki aina venäläisvalloituksen alkuun. Tämä on helppo todeta sekä aikalaisasiakirjoista että aikalaiskartoista.

Molempien kotimaisten pakollinen opetus

Itse en tunnustaudu missään suhteessa pakkoruotsin kannattajaksi. Pois moinen, jos sellaista jossain opetetaan. Syykin on selkeä - Ola Pedersen, tuo panssarivaunuilla ja muovilennokeilla elämänsä täyttävä ajattelija, on tässä ryhmässä selkeästi todennut, että PAKKORUOTSI EI OLE KIELI, EIKÄ SITÄ PUHUTA MISSÄÄN. Ola on aivan oikeassa. Mitäpä järkeä moisen opettamisessa olisikaan.

Sen sijaan kannatan lämpimästi molempien kotimaisten kielten pakollista opettamista kouluissa kaikille ja koko kulloisellekin ikäluokalle tasonsa mukaan. Tähän on, kuten edellä olen todennut, järkevät kansalliset sosiaaliset syyt, ennen kaikkea kansalaisten - siis juuri niiden oppilaiden - reaalisen valinnanvapauden lisääminen aikuisiällä. Kuten eräs täyspäinen tässä ryhmässä taannoin totesi, alaikäisillä koululaisilla ei ole valinnan tekemiseen mitään edellytyksiä - juuri siksi he ovat vielä koulussa.

Mistä siis on kysymys, miten molempien kansalliskielten opetus lisää oppilaan valinnanvapautta aikuisiällä? Asia on melko selkeä, mutta laaja:

Kaikki keskustelijat lienevät - ja jatkossa jätän ryydit termin "keskustelijat" ulkopuolelle, koska he eivät keskustele, vaan jankuttavat ja huutavat, ja käytän sitä kattamaan vain täysjärkiset osallistujat - sitä mieltä, että jokaisella suomalaisella on oikeus tulla palvelluksi julkisissa virastoissa ja laitoksissa kummalla tahansa kansalliskielellä sen mukaan, mikä on hänen äidinkielensä. Tämä tasa-arvovaatimus on koko pakollisen kielenopetuksen lähtökohta. Se koskee kaikkia kouluja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kuten jäljempänä osoitan, tämä ei suinkaan ole Ahvenanmaalle mikään etu, päin vastoin. Asia on kuitenkin yhteiskuntajärjestyksemme ja kansainvälisesti sitovien sopimusten takia yksinomaan ja ainoastaan ahvenanmaalaisten oma asia.

Toinen tärkeä asia on, ja se on suora seuraus edellisestä, että koska koulutus Suomessa on järjestetty siten, ettei koululaitoksessamme ole syntyperään tai etniseen ryhmään sidottuja kiintiöitä, kaikista kouluista voidaan valmistua kummalla tahansa kielialueella avoinna olevan kyseisen koulutusalan viran tai toimen hoitamiseen. Myös tämä lienee kaikille selvää ja hyväksyttävissä.

[Selitys, siltä varalta että joku ei ymmärrä: Suomenkielisilläkin on oikeus hakeutua korkeakouluihin ruotsinkielisessä kiintiössä, jos ruotsin taito riittää ruotsinkielisen opetuksen seuraamiseen. Suomenkielisilläkin on oikeus hakea esim. Åbo Akademihin opiskelemaan. Näin ollen kiintiö ei ole 'syntyperään' eikä 'etniseen ryhmään' sidottu.]

Kolmas tärkeä asia on, että kansalaisella on oikeus vapaasti valita asuinpaikkansa, olkoon se Kajaani, Malax, Helsinki tai Maarianhamina. Tätäkään vastaan ei kellään liene mitään sanomista.

Kun pidetään mielessä yllä oleva voidaan miettiä seuraavaksi, mikä on kouluopetuksen tehtävä ylipäätään. Siis: Kouluopetuksen tehtävä on antaa oppilaalle perusvalmiudet aikuisiän valintojen tekemiseen, niin asuinpaikan, ammatin kuin sosiaalisten suhteitten ja poliittisten kantojenkin osalta. Koska a) kunkin koululaisen aikuisiän valintoja ei voi ennustaa ja b) resurssit eivät riitä laatimaan jokaiselle oppilaalle yksilöllistä opetusohjelmaa, on opetus järjestettävä kaikille perusteiltaan mahdollisimman samanlaiseksi. (Kauhulla odotankin esimerkiksi, miten käy elämässä niille nykyisissä muutamassa urheilulukiossamme opiskelevalle, joista ei tulekaan ammattiurheilijoita tai edes valmentajia, koska he eivät ole aivan kärkeä alallaan, ja jatkuvasti lisääntyvä koulutus tekee heistä tarpeettomia eikä heillä ole muuhun opiskeluun riittäviä perusvalmiuksia. Tietysti poliitikon "ura" on yksi mahdollisuus, mutta ei kai siinäkään kovin monelle ole tilaa.) Tässäkin suhteessa kaikki keskustelijat lienevät samaa mieltä.

Seuraava kysymys onkin sitten molempien kotimaisten opettamisen kannalta ratkaiseva: Miten taataan se, että jyväskyläläisellä sairaanhoitajalla on mahdollisuus valita vapaasti, edellä esitetyssä viitekehyksessä, asuin- ja työpaikkansa? Jos Närpiössä tai vaikkapa Jomalassa vapautuu virka, on hänellä oikeus sitä hakea. Yhteiskunnan koulutusjärjestelmän tulee myös taata, että hänellä on siihen muodolliset edellytykset. Edellä esitetyn tasa-arvoperusteen nojalla kuntatyönantajalla on oikeus, jopa velvollisuus, vaatia, että hakija osaa kunnassa puhuttua kieltä.

Kun viranhakija on ollut koulussa, ei kukaan ole voinut uskottavasti ennustaa, että hänestä tulisi sairaanhoitaja, ei edes hän itse. Toisaalta, jos hän nyt vaikkapa hakee sitä virkaa Jomalassa, eikä osaa ruotsia, ei ole mielekästä ajatella, että 1) hän viranhaun takia ryhtyisi opiskelemaan ruotsia ja/tai että 2) virka olisi vielä auki, kun hän on kielen oppinut. Ainoa mahdollinen ratkaisu on, että hänelle opetetaan molempia kotimaisia jo koulussa. Kansalliskielten osaaminen on perustaito, sairaanhoitajan oppi erikoistaito. Tässä kohdassa kannattaa painottaa, että Ahvenanmaalla koulunsa käyneellä, ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvalla, ei tätä valinnanmahdollisuutta ole, hänelle kun ei ole koulussa "pakolla" opetettu toista sitä kotimaista.

Yllä olevaan liittyen ryydit - ja muutamat järjissään olevatkin - ovat painottaneet sitä, kuinka tärkeää on oppia vieraita kieliä, joilla pärjää ulkomailla ja kansainvälisissä yhteyksissä. Perustelu on otettava vakavasti kun sitä tarjotaan toisen kotimaisen tekemiselle valinnaiseksi tai vapaaehtoiseksi Suomen suomen- ja ruotsinkielisissä kouluissa. Tilanne ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, mikä on helppo osoittaa.

Suomi ja ruotsi ovat kotimaassamme puhuttuja kansalliskieliä. Vaihtoehdoiksi esitetyt esim. englanti, saksa ja venäjä, ovat ulkomaalaisia kieliä. On selvää, että näiden kielten osaaminen helpottaa turistina pärjäämistä ulkomailla. On kuitenkin perusteltua kysyä: onko "pärjääväksi turistiksi" kouluttaminen yhteisin varoin kustannetun koululaitoksen perustehtäviin kuuluva asia? Mielestäni ei. Se kuuluu juuri niihin koulun toimintoihin, jotka on sijoitettava ryhmään "valinnaiset ja vapaaehtoiset" tai hoidettava vapaa-ajalla, koulun ulkopuolella.

Toinen ulkomaalaisten kielten opiskelun perustelu on kansainvälisen kaupan ja kansainvälisten suhteiden lisääntyminen. Perustelu on näennäisen pätevä. Lähempi tarkastelu osoittaa sen kuitenkin ainakin osittain ontuvaksi. Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista ei tule aikuisiällään saamaan tointa tai virkaa, jossa hän tarvitsisi ulkomaalaisia kieliä työssään. Suurin osa suomalaisista tulee aikuisiällään toimimaan työelämässä - mikäli nyt työtä sattuu saamaan - kotimaisissa yrityksissä ja julkishallinnossa sekä palveluammateissa.

Kuten sanottu resurssit ovat rajalliset. On selkeästi todennäköisempää, että pikku Kallesta tai Liisasta tulee opettaja tai sairaanhoitaja kuin kansainvälisen yrityksen myyntitykki. Resurssit on kohdennettava niin, että ne antavat perusedellytykset toiminnalle ja elämälle kotimaassa mahdollisimman monelle.

Kuten yllä olevasta, melko kattavasta vaikkei tietenkään tyhjentävästä, analyysistä selviää, pakollinen toinen kotimainen kouluissa paradoksaalisesti lisää kansalaisen valinnanmahdollisuuksia aikuisiällä, sen vapaaehtoiseksi tai valinnaiseksi muuttaminen vähentää niitä. Juuri Ahvenanmaan käytäntö on varoittava esimerkki; merkittävä osa maakunnan nuorista joutuu muuttamaan ulkomaille (pääasiassa Ruotsiin), koska heillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia ilman suuria ylimääräisiä ponnistuksia saada töitä kotimaastaan, Suomesta.

Olen jo aikaisemmin todennut, että kansallinen suhtautumisemme kansallisiin kieliimme on malli, josta voimme syystä olla ylpeitä. Malli on tehokas ja lisää selkeästi kansalaisten tasa-arvoa ja valinnanvapautta sekä edistää yhteiskuntarauhaa muutoinkin kuin vain paperilla. Malli olisi - muiden yhteiskuntamme erikoispiirteiden ohella - mitä mainioin kulttuurinen vientituote, jota voisi aktiivisesti tarjota aluksi vaikka kaikkiin naapurimaihimme. Erityisesti Jarmon [Ryyti] ihannoimalla Venäjällä olisi sille käyttöä. Kansallisten ja historiallisten vähemmistökielten aseman määrätietoinen parantaminen ja vahvistaminen maan valtakieleen nähden edistäisi yhteiskuntarauhaa ja sosiaalista koheesiota.

Ryytien väite siitä, että ruotsi ja erityisesti pakollinen molempien kotimaisten opettaminen kouluissa uhkaisi suomen asemaa, on naurettava. Yllä olevaan viitaten kannattaa palauttaa mieleen tässä ryhmässä taannoin julkaistu viesti, jossa kirjoittaja kertoi, että hän varta vasten ei viitsinyt opiskella ruotsia koulussa. Vakavasti ottaen suomen asemaa uhkaa nimenomaan englanti, ja jokaisen kannattaisikin tutustua mainittuun HeSa:n artikkeliin. Kun huomioidaan nykyisen järjestelmän kiistattomat hyödyt, joista yllä, on mainittu kirjoitus nähdäkseni vastaansanomaton todistus siitä, ettei keskiverto koululainen ole kykenevä tekemään opetusohjelmaa koskevia valintoja niissä aineissa, joilla on merkitystä hänen tulevaisuudelleen. Valinnaisuus ja vapaaehtoisuus yhteiskunnassa toimimisen perusedellytysten kohdalla on siis lähinnä heitteillejättöä muistuttava tilanne, jossa aikuiset selkeästi luopuvat sekä kasvatusvastuustaan että vastuustaan yhteiskunnan tulevaisuudesta.

Kuitenkin, koska edellä esitetty on järkevä peruste pakolliselle molempien kotimaisten opetukselle, soveltavat ryydit tähän analyysiin ryytisäädöstön 2§:ää.

Jouko Heyno

(sfnet.keskustelu.kielipolitiikka)

Etuoikeudetko muka?

"Huippuosaajat"

Pikku Juuson liikuttava tarina - tietoyhteiskunnan ojankaivajat

PS: [P.H.]Millaiset tyypit "pakkoruotsia" käytännössä vastustavat?

Alla tyyppiesimerkki.

From: Matti Vuorio (mattij.vuorio@luukku.com)
Subject: Re: Pakkoruotsi ei ainoastaan opiskelussa
Newsgroups: sfnet.keskustelu.kielipolitiikka
Date: 2002-10-03 15:26:38 PST

Well !

Jollain lahjusrahoilla on ruotsalainen päässyt johtamaan hommelia. Maailmanlaajuisesti juutalaiset ja Suomessa juutalaiset / ruotsalaiset omistavat vaikutusvaltaa. HS päälehtenä on ruotsinmielinen ja juutalainen Bonnier Ruotsista omistaa Alma-median MTV3 ja Aamulehti siinä sivussa.

Vastustan juutalaisten dominointia maailmanlaajuisesti ja ruotsalaisten samaa Suomessa !

T. Matti

sbf wrote:

> Ja aivan turha sanoa, että TV:ssä on nappi, josta sen saa kiinni.
> En todellakaan halua katetta TV lupamaksuille (pakko)ruotsinkielisillä
> ohjelmilla.
> Niitäkin tulee tuutin täydeltä harva se päivä, ja koko Suomen kansalle!
> Minkä ihmeen takia?
> Niin, Lappia ja Karjalaa myöten. Miksi? Miksi!
>
> Sbf

Takaisin